sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Me aina, mutta ei koskaan

Oma elämä on niin turtaa nyt. Vähän väliä yrittää olla tosi iloinen, mutta ei kuitenkaan.
Onnea en taida tuntea vielä pitkään aikaan. En todellista.
Vaikka voin nähdä, jutella, kuulla, se ei ole todellakaan helpottavaa, eikä helppoa.
Sitä vain vääntelehtii tuskassa ja yrittää selviytyä parhaansa mukaan.

Ja olen kyllä vähän loukkaantunut tällä hetkellä muistakin syistä.
Harkitsen vakavasti Kahlittu vapaa siisti lutka tekstin poistamista koska en halua että ihmiset löytävät blogini hakusanoilla "lutka/lutkien blogi", "lutka kuopio" yms.. Pistää vähän vihaksi, kuitenkaan, kaikki jotka minut tietää en todellakaan ole lutka, sanan oikeassa tarkoituksessa ja arvottomuudessa. No arvottomuudessa pääsen kyllä aika lähelle.

Palatakseni aiempaan, en tiedä miten tässä käy. Olen melko varma että ei hyvin,
mutta en voi vielä tietää..

0 cigarettes: