..Kuun sammumisesta.
Olotila: Hyvin ahdistunut, surullinen, voimaton
Aika: 21:27
Jotkut päivät on ihan okei, suurinosa vain hillitöntä hysteriaa ja kouristelua.
Minä kuolen tähän loppujen lopuksi, tämä tappaa minut henkisesti.
En osaa päästää tätä ulos, aivan kuin se ei edes haluaisi tulla. Mitä tahansa teenkin, se seuraa.
Yritän katsoa peiliin, mutta miten minä voin? Miten voin katsoa itseäni edes hetken syyttämättä, kritisoimatta, kun mieleni tekisi vain huutaa ja rikkoa kaikki, mitä saan käsiini.
No, ei siitä huolta, ei minulla varmaan olisi siihen edes voimia, ehkä joku naurettava heikko lyönti kohti lasia ja itkupotku seinään. S-ä-ä-l-i-t-t-ä-v-ä-ä.
Minä olen ruvennut keksimään itselleni tekosyitä, miksi en menisi kouluun, miksi en lähtisi paria tuntia aikaisemmin, ja olen huomannut lusmuilevani. Olen niin väsynyt ja riittämätön tunne itsestäni ei haluaisi helpottaa nukkumistani. Minä murskaannun.
Olen palasina, olen ollut aina, Kuu piti minut yhdessä voimakkaalla otteellaan, kontrollillaan jonka olen todennut itselleni hyväksi. Minä tarvitsen ihmisen, joka pitää minut aisoissa, minä tarvitsen hänet, joka jaksaa ymmärtää ja potkii minua ylöspäin. Minä tarvitsen jonkun, joka komentaa ja pitää minut tunteessa, että voin aina parantua.
Nyt minä en voi parantua. Se on fakta.
Tässä vaiheessa aion palata todellisuuteen:
Hyvästi Kuu.
21:38
Olotila: Hyvin ahdistunut, surullinen, voimaton
Aika: 21:27
Jotkut päivät on ihan okei, suurinosa vain hillitöntä hysteriaa ja kouristelua.
Minä kuolen tähän loppujen lopuksi, tämä tappaa minut henkisesti.
En osaa päästää tätä ulos, aivan kuin se ei edes haluaisi tulla. Mitä tahansa teenkin, se seuraa.
Yritän katsoa peiliin, mutta miten minä voin? Miten voin katsoa itseäni edes hetken syyttämättä, kritisoimatta, kun mieleni tekisi vain huutaa ja rikkoa kaikki, mitä saan käsiini.
No, ei siitä huolta, ei minulla varmaan olisi siihen edes voimia, ehkä joku naurettava heikko lyönti kohti lasia ja itkupotku seinään. S-ä-ä-l-i-t-t-ä-v-ä-ä.
Minä olen ruvennut keksimään itselleni tekosyitä, miksi en menisi kouluun, miksi en lähtisi paria tuntia aikaisemmin, ja olen huomannut lusmuilevani. Olen niin väsynyt ja riittämätön tunne itsestäni ei haluaisi helpottaa nukkumistani. Minä murskaannun.
Olen palasina, olen ollut aina, Kuu piti minut yhdessä voimakkaalla otteellaan, kontrollillaan jonka olen todennut itselleni hyväksi. Minä tarvitsen ihmisen, joka pitää minut aisoissa, minä tarvitsen hänet, joka jaksaa ymmärtää ja potkii minua ylöspäin. Minä tarvitsen jonkun, joka komentaa ja pitää minut tunteessa, että voin aina parantua.
Nyt minä en voi parantua. Se on fakta.
Tässä vaiheessa aion palata todellisuuteen:
Hyvästi Kuu.
21:38
0 cigarettes:
Lähetä kommentti