Ei savua ilman tulta.
Seitsemännen vuoden jälkeinen kesäloma, viimeinen kokonainen lomaviikko ja minulle ilmoitetaan, että vaihdan koulua.
Miten minua pelottikaan, uusi alku tyhjästä?
Onneksi tunsin sieltä muutaman ihmisen, mutta silti olin niin kauhuissani siitä, että en tiennyt koulusta yhtään mitään.
 |
| 8lk. Talvi |
No huomasin kuitenkin ensimmäisen viikon jälkeen, kun koulut olivat alkaneet, että sopeuduin sinne hyvin. Ensi alkuun.
En minä välttynyt kiusaamiselta, kaikki tiesivät juorut minusta ja sen takia koin yhä kiusausta ja väkivaltaa.
Joten aloin itse agressiiviseksi.
Minusta tuli helposti provosoituva, helposti puolustautuva, helposti hyökkäävä.
Koin vallantunteen siinä kun uhkailin, kun kävin kimppuun. Mutta ei se tehnyt minulle hyvää oloa.
Se vuosi oli yksi katastrofi.
Rupesin juomaan enemmän ja enemmän alkoholia, kunnes siitä tuli viikottaista, oli sitten rahaa tai ei, jostain sitä sai varastettua. Halusin vain hukuttautua pahaltaololtani humalatodellisuuteen, missä kaikki oli ensi alkuun
hyvin, sitten taas kamalan vääristynyttä ja todellisempaa.
Ei tätä voinut paeta.
Silloin alkoi viiltely uudelleen. Itsekkäästi "paransin" oloani saksilla, veitsillä ja neuloilla. Sain arvet jotka pysyvät kanssani aina.
Viilsin aina silloin, kun sain kohtauksen ja niitä tuli viikoittain, joskus vain tökkäsin neulan useita kertoja kaikkialta kehostani läpi. Ruumiini on ruma ja rujo.
Mutta kielsin sen, että olin sairas. Minusta olin terve ja elin elämääni täysillä, mutta nyt näen kuinka vähän aikaa tuosta vuodesta minä tosiaan olin elossa. Tapoin itseni monta kertaa.
Sweet Dreams
0 cigarettes:
Lähetä kommentti