Loppu vuosi, yhdeksättä luokkaa. Harmaassa, vaeltaen aurinkoni perässä.
Kesäloma oli rauhallisempi kuin edeltävä, mutta sain aikaan silti paljon tuhoa itsessäni aina kun join alkoholia.
Viimeisin viiltoni oli kun rikoin pullon ja viilsin käteni niin, että lihakset näkyivät melkein luuhun asti.
Sen jälkeen päätin lopettaa. Näin ei voinut enää jatkua, en halunnut enää aiheuttaa sitä huolta läheisilleni jotka kärsivät jo minun näkemisestäni kun olin tässä kunnossa. Enää olisivat puuttuneet vain huumeet ja olisin ollut täydellisesti typerin ihminen kaikista.
Sitten en enää ole viiltänyt vaikka on ollut tilanteita missä se on ollut niin lähellä. Olen jo menossa parempaan suuntaan sen kannalta.
Taas kerran uusi koulu alkamassa, olin peloissani. Saisinko rauhan vai jatkuisiko kiusaaminen toiseenasteen koulutuksessakin?
Eikä se jatkunut, olen ollut hyvin tyytyväinen nykyiseen kouluuni.
Harmaa jatkui, ei vivahdetta sinistä, eikä myöskään lämpimiä värejä, vain harmaata.
Jossain tilanteissa rakkautta, mutta muuten vain tätä.
Sitten tipahdin takaisin rotkoon, en vajonnut vain tipahdin. Se oli lokakuuta ja pitkäaikainen suhteeni kolahti päin epäluuloa ja haaveita jostain muusta. Ei minun kohdallani, mutta suhteeseenhan tarvitaan kaksi?
Siitä tänne asti olen viettänyt pohjalla aikaani. Toivoen että aurinko ilmestyisi tänne, minun risukasaani, ettei se ohittaisi tätä, koska onhan auringolla muutakin tekemistä kuin helpottaa elämääni.
Tässä oli hieman syvempi tarina menneisyydestäni. Jos haluatte kuulla joltain aikaväliltä enemmän niin voi pyytää.
Kiitos,
ja hyvin kiitollisena
Lucy
2 cigarettes:
"Saisinko rauhan vai jatkuisiko kiusaaminen toiseenasteen koulutuksessakin?"
Anteeksi, mutta miten koet, että sinua on kiusattu yläasteella? Minun silmiini vaikutti siltä, että sinä itse olit "kova", sosiaalinen ja pidetty ihminen - et suinkaan kiusattu. Tunnen sinut siis oikeasta elämästä. Tietysti aina juorutaan ja puhutaan valheita toisista, mutta ei se kiusaamista ole.
Huorittelu, väkivaltainen kontakti on mielestäni kiusausta. Koulussa ja koulun ulkopuolella.
Ja minulla todellakin oli "kova" ulkokuori ja puolustauduin kovalla tempperamentilla koska pelkäsin jääväni taas sinne missä olin jo ollut.
Ja en toki ole sanonut olevani epäsosiaalinen, sittähän en ole ollut koskaan, ja minun ympärilläni oli ihmisiä jotka eivät kiusanneet.
En tiedä mistä koulusta minut tunnetkaan mutta yläaste aika oli todella rankka itselleni ja jos suinkin tunsit minut läheisesti niin tiesit sen.
Toivottavasti sain avattua tätä asiaa.
Kiitos palautteesta.
Lähetä kommentti