I'm down, 1 soul more to go

Mitä tänään?
Ei mitään, aamulla heräsin ahtaasta sängystä poikaystäväni vierestä, taas niskat jumissa.
Vietimme päivän aivan kahdestaan. Oli ihan mukava, tavallinen kalsaripäivä.
Ei mitään kummempia, pihallakin käytiin vain lenkittämässä koira.
Mutta sitten tuuli kävi ja lennätti enkelini pois..
Naurettavaahan tämä minun kaipuuni on, mutta minkäs mahdan.
Minulla on kokoajan tämä kauhea menettämisen pelko, että jään yksin. Sekin juontaa juurensa tuonne masennukseni alkuajoille jolloin menetin hyvät ystäväni monta kertaa.. parhaat ystäväni.
Nykyisin olen niin vihainen ja niin agressiivinen, että syytän kaikkea, kaikkia, itseäni, heitä.
Mutta se ei vie minua minnekään. Ei se koskaan ole vienyt.

Tunnen vieläkin syyllisyyttä ja masennusta mitä tein sille pienelle olennolle itsessäni..
Tein väärin ja kadun sitä. Tapoin sen itse, en lääkkeillä, vaan elämäntavoilla.
Olenko julma?, Vääränlainen?
Mikä minä oikein olen..