En ole vielä rämpinyt lähellekääm läpi yötä,
pimeys jatkuu kuin monien satojen kilometrien mittainen tunneli.
Osaan sanoa kohteliaasti kiitos, mutta kukaan ei kuule kun itken yksin.
Mutta...
tie on välillä, hetkittäin kevyempi,
Koska ei mikään voi viedä sinua minulta.
Ei mikään.
Mutta sinä satutat, kovinkin.
Siksi itken lattialle lammikot, en ymmärrä miksi olet vakuuttunut valehtelustani.
Mutta kuitenkin, rakasta ja tarvitse minua.
Älä lähde.
keskiviikko 10. marraskuuta 2010
Caution! Floors are wet, been crying..
Lähettänyt LucyLust klo 12.43
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 cigarettes:
Lähetä kommentti