The Great Seven

Huh, pääsin maratoonin loppuun.

Ajattelin laittaa tähän sitten vielä lähteet joista poimin asioita:

7 Deadly Sins, 7 Heavenly Virtues

White Stone Journal

Noin, toivottavasti miellyttää.

-Lucy

Seven Deadly Sins - Lust

Himo, hekumallisuus

Viimeisin, mutta ei missään nimessä vähin.

Oh god, sanon minä. Himo himo himo. Kaikissa meissä on se synti. Paitsi ehkä Sheldon Cooperissa. Jokainen tunnustaa joko likaisen fantasian tai kinkyt puuhansa ainakin itselleen.

Ihan näin kaikkien hyväksi en aloita luettelemaan mitään henkilökohtaisuuksia, mutta myönnän, kyllä minäkin himoitsen.

Näin sanotaan, että "himo ei voi jatkua ikuisuuksiin, se palaa loppuun aikanaan ja katoaa". En usko, toki en tiedä, mutta omalta kohdaltali likainen likainen kyllä, en usko.

Himon/hekumallisuuden voi lokeroida seksuaalisuuteen, mutta sensuelli, aistillisuus, kattaa suuremmman alueen, jota kansoittaa kaikenlainen nautinto, esim. hyvä ruoka/juoma, hyvännäköinen auto, ja muut aisteja ruokkivat asiat.

Mutta miettikää, olette naimisissa, hankkimassa lapsia, ja te ette edes saisi nauttia? Hullua.

"Himo sokaisee meidät."

Käykää testaamassa itsenne täältä , oletteko kuinka hekumallisia.

Rangaistus helvetissä on, että teidät tukehdutetaan tuleen ja rikkiin. Onneksi olkoon.

Seven Deadly Sins - Greed

Ahneus

Ahneutta on pakonomainen tarve materiaaliseen asiaan ja siihen kuuluvaan valtaan, pelonomainen tarve "hamstrata" tavaraa niinkuin se tulisi loppumaan ja palava intohimo/halu maalliseen enemmän kuin pitäsi.

Eli materiaalinen ahneus.. Esiintyy itsessäni esimerkiksi, että pelkään tupakan loppvan ja hamstraan sitä kokoajan. Muutoinehkä minulla ei ole sellaista ahneutta, ehkä ennemminkin ihmisiin kohdistuvaa kuten omistuksen pakottavaa tarvetta ja hollilla pitämistä.
Itse en ole oikein koskaan himoinnut mitään synnin tavoin.. Koska eihän minulla ole rahaa, en osaa huijata sitä enkä ehkä edes haluaisi, en siihenkään ole voinut vielä langeta.

Ahneutta (Greed), toisilta nimiltään Avarice ja Covetousness

Ehkä ahneuden parhain aktivoija on pelko, koska se kehittää tarpeen omata niin paljon tavaraa, että se ei voi millään loppua. Mutta pelollahan ei ole rajoja, joten sitä tavaraa vaan sitten kasataan kuolemaan asti. Ihmiset jotka kärsivät tästä on hyvin hyvin huono elämäntilanne juuri sen takia. Minusta se on enemmänkin sairaus, kuin synti.

Miksi? Me asutaan paikassa jossa kulutuksella ei enää tule olemaan rajoja. Ahneus kuuluu himon(hekumallisuus) ja mässäilyn kanssa samaan kategoriaan : kohtuuttomuus, eli menee ihan överiksi loppujen lopuksi. Ahneus on hyvin saaliinhimoinen.

No näiden ahneiden rangaistuksena on kallein ja hienoin öljy: heidät keitetään siinä elävältä.

Seven Deadly Sins - Pride

(Sori en eilen postannut tätä, ei oikein kerenny)

Ylpeys

No, tämä on vähäisin synneistäni, mutta sitä löytyy joka tapauksessa kaikilta. Ensinnäkin, kun olen kateellinen, minulle tulee illuusio ylpeydestä "olen parempi" . Ja joskus harvoin voin olla haitallisen ylpeä, mutta en kyllä siihen useasti sorru.

Ylpeyden ensimmäinen vaatimus on hengellinen sokeus. Sitä vain katsotaan itseään peilistä ja hymyillään typerästi, kun muut talloutuvat jalkojemme alle. Mutta kuten sanottu, kaikki illuusiot riisutaan lopussa ja nähdään miten olemme mädäntyneet kovan kuoremme alla.

Jotta voisimme tuhota ylpeyden, meidän täytyy olla kiitollisia kaikille ja kaikelle, kohdella muita hyvin ja hellästi, olla anteeksiantavia ylpeydelle (ja tähän kohtaan tulisi myös jumalalle, mutta kun en tule ikinä uskomaan ukkoon)sekä pyytää olla ihmisiä, mutta sitä en usko. Me ihmiset ollaan pahoja ja yhtä sivistyneitä kuin eläimet. Joten kaikki me joudutaan helvettiin.

Ja miksi tämä synti tunnetaan ja koetaan? Rakkaat esikoulu ja ala-aste opettajamme joskus sanoivat (takoivat) "Usko itseesi".

Ja Ylpeilijät murskataan pyörän alle.

Seven Deadly Sins - Sloth

Laiskuus, väliinpitämättömyys

Laiskuus, ehkä pahin mun synneistä. Tää on kyl vähän tylsä, koska tähän ei liity mitään hirveen hengellistä, mutta... Eli oon kamalan laiska tekemään yhtään mitään ja, jos on pakko, niin teen vasta sitten, kun minut revitään hiuksista sitä (mitä teenkään) tekemään.
Huoneen lattia kertoo siitä, että minust on helpompi vain heittää tavarat ja vaatteet lattialle kuin viitsiä laittaa ne kaappiin tai paikoilleen.

Olen kaikessa väliinpitämätön, jos minua ei kiinnosta, niin sitten ei kiinnosta. Ja yleensä minua ei kiinnosta. Jos näen jonkun pudottavan jotain, en jaksa edes huutaa, jos näen jonkun kaatuvan, en jaksa auttaa, elleivät he olisi minulle läheisiä. Tämän kaiken voi myös linkittää ylpeyteen, joka on ilmeisesti huomisen synti.

Laiskuus vain johtaa ihmisen sydämen surkastumiseen ja siitä kuolemaan, eikä edes pääse taivaaseen, vaikka ei ole tehnyt mitään.

Jaa... No teidät kaikki laiskiaiset sitten heitetään helvetissä kuopalliseen käärmeitä, ne sitten syövät ja purevat teitä ikuisuuden, joka on aika pitkä aika.

Seven Deadly Sins - Wrath

Viha

No tämähän on jo selvä juttu. Vihaan, ja vihaan paljon. Olen vihan vankina ja viha johtaa kateuteen.
Kaikkihan ovat tutustuneet vihaan jo nuorina, sitä ei voi kiertää, minun oma ns. väkevä viha alkoi ala-asteella kuudennella, hyljänneitä ystäviäni kohtaan, kenelläpä ei olisi sappi kiehunut?
Sen jälkeen menetin ystäväni niin monta kertaa, että viha vain kertyi ja kasaantui siihen pisteeseen, että luottamus ihmiskuntaan romahti, joten vihaan aikalailla kaikkea, koska en osaa luottaa.

Viha, on tavallaan minun puolustuskeino, suojamuuri maailmaa vastaan, viha antaa ennakkoluulot, halveksunnan ja turvan. Se on minulle niinkuin monille ihmisille pelko.
Vihalla estän itseni loukkaamisen ja saavutan euforisen-tilan jossa voin hengähtää rauhassa.

"A mild answer calms wrath, but a harsh word stirs up anger." - Proverbs 15:1

Sitä sanotaan, että ihminen joka vihaa, valitsee sen rakkauden sijaan. Ottakaa miten otatte.

Vihaajat joutuvat helvetissä sellaiseen tilanteeseen jossa heidät silvotaan elävältä, loppujen lopuksi raajat irroitetaan, ja se tapahtuu viidennessä helvetissä.

Seven Deadly Sins - Envy

Kateus

Olen ihminen, joka ei ilmoita kateuttaan puhumalla paskaa, vaan puhumalla itse asiasta, en välttämättä ihmisestä. Ja kuten kaikki kateus, se tulee katkerana ja suolaisena ulos suusta kuin suusta niin minullakin. Olen hyvin katkera ja suolainen, kateus kuuluu huomattavasti omaan elämääni, koska en oikein osaa olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini.
Yksi pahin kateuden piirteistäni on mustasukkaisuus , alennan itseäni huonommaksi ja katson muita naisia itseni yllä. Haluan satuttaa mustasukkaisuudellani ja kerjätä paremmuuden tunnetta säälistä. Itsekästä? Se onkin jo toinen synti.

Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

Jonkun tosi vanhan määritelmän mukaan on vain kahdenlaista kateutta, joko amerikkalaista tai venäläistä (alunperin irlantilaista). Amerikkalainen yrittää verinahoin saavuttaa rikkaan elintason taas, kun venäläinen(irlantilainen) tuhoaa rikasta varallisuutta. Mutta, poistaako kumpikaan kateutta? Ei tietenkään. Kilpailu tuo kateutta.

Kun syntiset mässäilijät joutuvat makaamaan Circle 3 paskassa ja kylmässä tihkusateessa kolmipäisen koiran vahdittavana, Kateelliset joutuvat elämään rajoillaan jäisessä vedessä Leviathanin valvovan silmän alla. Päätelmien mukaan jäinen vesi jäähdyttää palavan halun siihen, mitä toisella on.

Seven Deadly Sins - Gluttony

Ylensyönti, mässäily

No lähdetään siitä peruskohdasta, että itsehän olen kauhea juoppo. Kyllä alkoholi maistuu ja alas menee yleensä suurinakin määrinä, että se jo riittää minun tuomitsemisen 'helvettiin'.
Mutta ylensyöntihän on ristiriidassa syntinä, koska jos ei halua tehdä syntiä, ruuasta ei saa nauttia raamatun mukaan, joten käytännössä puhtoisuus on mahdotonta ellei rupea ns. pyhäksi anorektikoksi, kuten kuuluma tuolla historiassa on ollut parikin, eli naisia jotka ovat kieltäytyneet ruuasta, jotta voisivat omistautua jumalalle.
Omasta puolestani olen taas loukannut varmaan kaikkia jumalia tällä minun ruokarituaali tavoilla, joskus en syö, joskus ahmin, toisinaan oksennan ja muutoin vaan löhötän ähkyssä. Mutta se mistä minut pitäisi tuomita on se viina.

Sitten siinä dokkarissa kerrottiin sellanen tarina, että mies teki diilin paholaisen kanssa ja paholainen vasta palkaksi sitten käski häntä sortumaan raiskaukseen, murhaan tai mässäilyyn. No mies sitten valitsi mässäilyn koska muutenkin juopotteli aikalailla ja ajatteli, että sillähän pääsee helpolla. No viina päissään illalla sitten mies harppoi huoneeseensa nukkumaan, mutta päätyikin väärään huoneeseen, missä nukkui nanen, hänen äitinsä. Juovuksissaan mies otti väkisin naisen (joo, oman äitinsä) ja sitten hänen isänsä ryntäsi toisesta huoneesta vaimonsa avuksi, jolloin humaltunut mies tulistui ja murhasi isänsä. Näin ollen, lopputulokseen päädyttiin, että mässäily on kuitenkin pahin kuolemansynti, koska se johtaa helposti muihin synteihin. Mies siis teki huonon diilin, mässäili, sortui insestiin, raiskaukseen ja murhaan.

No ei tästä sit sen enempää minulla.

Ja näitähän saa sitten kommentoidakin.

The Great Seven

Okei, erään dokkarin aikana heräsi tämmöinen idea että, kirjoitan seitsemänä päivänä yhden kuolemansynnin päivää kohden, miten minä siihen olen langennut. Eli täysi typerä päähän pistos mutta aloitetaan sitten huvikseen, että on jotain kiinnostavaa postausta.

I'm down, 1 soul more to go

Mitä tänään?
Ei mitään, aamulla heräsin ahtaasta sängystä poikaystäväni vierestä, taas niskat jumissa.
Vietimme päivän aivan kahdestaan. Oli ihan mukava, tavallinen kalsaripäivä.
Ei mitään kummempia, pihallakin käytiin vain lenkittämässä koira.
Mutta sitten tuuli kävi ja lennätti enkelini pois..
Naurettavaahan tämä minun kaipuuni on, mutta minkäs mahdan.
Minulla on kokoajan tämä kauhea menettämisen pelko, että jään yksin. Sekin juontaa juurensa tuonne masennukseni alkuajoille jolloin menetin hyvät ystäväni monta kertaa.. parhaat ystäväni.
Nykyisin olen niin vihainen ja niin agressiivinen, että syytän kaikkea, kaikkia, itseäni, heitä.
Mutta se ei vie minua minnekään. Ei se koskaan ole vienyt.

Tunnen vieläkin syyllisyyttä ja masennusta mitä tein sille pienelle olennolle itsessäni..
Tein väärin ja kadun sitä. Tapoin sen itse, en lääkkeillä, vaan elämäntavoilla.
Olenko julma?, Vääränlainen?
Mikä minä oikein olen..

Kuopio-Tampere-Kuopio

Niin, elikkäs tänään sitten vaatetus- ja tekstiilipuolen luokkien kanssa käytiin Tampereen Kädentaitoien messuilla, muutapa ei sitten tähän päivään ole mahtunutkaan.
Aamulla lähdettiin bussilla n. varttia vailla seitsemän ajelee Tamperetta kohti ja matkaan mahtui ennen sitä yksi tauko.

Itse messut olivat minulle sekä yhtä ahdistusta, että ihastusta.
Väen paljous, hapen puute ja kauhea päänsärky olivat miinuksena puskemassa päälle, mutta kaiken tavaran paljous, ihanat villaiset neuleet ja huopatuotteet sekä monet muut Suomalaiset käsiteollisuuden tuotteet vetivät pään pyörälle.
Kauhean kallista oli, mutta tarttui mukaan oma ensirakkaus, karvalakki.
Sain siitä riivittyä 3 e hintaa alemmaksi eli hatun ostin 26 eurolla.
Minkäs sille voi jos palelevia korviansa myöten rakastuu. Hatun ulkopuoli on 100% Polyamidia ja TEKOturkista, en ikinä voisi oikeata pitää.. sisäpuoli sitten on 100% Polyesteriä.


Tulo Kuopioon olikin sitten yhtäö helvettiä. Kun oltiin se n 5 tuntia messuilla rampattu ja katsottu Suomen kädentaitojen muotinäytös, sekä Design muotinäytös, olikin sitten samanlainen reissu kotia päin. Yleensä se on kaikille se helpompi matka, mutta minulle tulomatkat ovat aina yhtä kauheita ja pitkiä kuin helvetin ikuisuus.
No perille pääsin.

Ei minulla tässä sitten mitään muuta olekaan.

Hei ja hyvää yotä kuu

Jos mä panostaisin nyt tähän blogiin.
Vaikka ei tätä moni luekaan, mut en saa kai lopettaa tätä....

Mut toisaalta... Miks kukaan haluais kuulla mun masennuksesta?
Sillä ajattelin lisätä vähän sisältöä tänne, elikkäs niin kauan kuin opiskelen tätä vaatetusalaa yritän pinnistellä vähän postaamaan sieltäkin.
Töitä ja portfolioita voisin laittaa tänne jos ketään nyt ylipäätänsä kiinnostaisi.

Ja koska kirjoitan, voisin tunkea tänne kirjoituksianikin. Tosin, niitä nyt ei kukaan lue kuitenkaan.
Mutta hyvä on yritys ja tästä eteenpäin.
Tai ylöspäin, ainakin yritän....

----

Tuon pienen informaation jälkeen voisin taas tehdä tätä normi shittiä, eli valittaa kaikesta.

No ei mua nyt valituta, on oikeestaan ollu ihan kiva päivä.
Koulussa tosin taas katkeili verisuonia päästä kun raivostutti ihmisluonto, mutta sitten kaverille ja pieni naukku tuli maistettua Kumkvattilikööriä.
Illemmasta turha reissu Kotkankalliolle, koska huolimaton kun olen en ollut tarkistanut sähköpostia jossa kerrottiin että laulutunti olikin peruttu. Ei se mitää, ainahan mä oon ollu tämmönen töppäilijä.
Nyt matka jatkuis sitten poikaystävälle. Jos siellä tulisi jotain rakentavaa keksittyä..

Kulmat kurtussa

Olen niin ärsyyntynyt!
Miten sinä et voi huomata totuutta itsestäsi,
olet pelkää pieni PASKA tässä maailmankaikkeudessa,
sinä et ole mitään suurta sinulla vaan sattuu olemaan helvetin hyvä itsetuntemus ja vääristynyt kuva tästä kaikesta, mutta sinä et ole MITÄÄN!
Jopa minäkin olen sinua enemmän.
Olet vain yksi helvetinmoinen ämmä.

Kiitos.

Caution! Floors are wet, been crying..

En ole vielä rämpinyt lähellekääm läpi yötä,
pimeys jatkuu kuin monien satojen kilometrien mittainen tunneli.
Osaan sanoa kohteliaasti kiitos, mutta kukaan ei kuule kun itken yksin.
Mutta...
tie on välillä, hetkittäin kevyempi,
Koska ei mikään voi viedä sinua minulta.
Ei mikään.
Mutta sinä satutat, kovinkin.
Siksi itken lattialle lammikot, en ymmärrä miksi olet vakuuttunut valehtelustani.
Mutta kuitenkin, rakasta ja tarvitse minua.
Älä lähde.

melkein siellä

emotionaalisesti vammainen