En oo pitkään kuunnellu mitään näin rauhallista ja kaunista.
Suosittelen lämpimästi, vaikka ei oliskaan klassisen ystävä, kipale on kaunis.
Tulee mieleen lapsuus, kouluajat ala-asteella. Sai olla sellainen mikä on.
Kukaan ei kritisoionut, tai ainakaan siitä ei silloin välittänyt.
Oli helppoa ja ajatukset hentoja.
Taakka vain kasaantuu vuosi vuodelta.
Tuntuu, että jokainen asia mikä on hyvää, on vaarassa hävitä.
Jättää minut tänne.
Oma pala minua on jo kerran minut hyljännyt.
En halua että toinen pala minua katoaa pois.
Pelkään hyvin paljon.
torstai 27. toukokuuta 2010
Moonlight Sonata - Beethoven
Lähettänyt LucyLust klo 12.10
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

0 cigarettes:
Lähetä kommentti