Ei teeskentelyä

Aivan turhaa. Teeskennellä päivästä toiseen jotain aivan muuta,
mitä todellisuudessa on.
Minä vihaan tätä.
Mutta silti täytyy jaksaa, koska minä täällä olen, täytyy minulle myös olla
tehtäväkin täällä.
Ei se silti toiveikasta minusta tee.

Olen taas alkanut unohtaa kuka olen, mihin mennään ja mikä on määränpää.
Jos määränpää yleensä löytyy. Johonkinhan tämä kaikki loppuu.
Toivottavasti.
Minä en enää teeskentele. Lupasin sen itselleni.
En enää jaksa.

Olen vain parin askeleen päässä rotkon reunalta, mutta jalkani alkavat luisua
alaspäin. Tipun taas, tuonne pimeään yksin.
Mihin olen juurtunut, missä olen kasvanut, mihin en toivo palaavani takaisin.

Elämä on hauska juttu.