Noniin

http://lucylustheartbeat.blogspot.com/ <- blogini uusi osoite sinne kirjoittelemaan niitä kommentteja mielinmäärin ja olisin tyytyväinen jos niitä tulisi. Blogi siirtyy lopullisesti tuohon osoitteeseen, tosin en poista tätä vanhaa vielä jos ihmiset haluavat lueskella näitä juttuja.

Ilma

Heti kun on vetänyt jalat ja kyljet auki, on seesteistä ja harmaata.
En kuole vielä tänäänkään.

Heihei ja hyvää loppu elämää

Vois tästä vaikka lähtee valuttamaan itsensä kuivaksi. En enää jaksa tätä, kaikki kasaantuu harteille ja en näe valoa, en näe loppua tälle tuskalle.
Ei kukaan jaksaisi tällaista.
Ja minä, pieni heikko ihminen, sairas ja haluton.
MInä haluan nyt mennä pois.

Juu..

Mitä ilmeisemmin muutan blogin osoitetta, koska en todellakaan tiedä miten tuon kommentoinnin saan pelaamaan. Tässä oon yrittäny opetella xml-kieltä ja vaikka mitä, mutta ei tämä suostu yhteistyöhön.
Heitän hanskat tiskiin.

Perkele

Voiko joku fiksu kertoo mulle miten saan ton kommentointi homman taas toimimaan. Itte vasta huomasin nyt että, piru mulle ei voi laittee edes kommentteja nii jos joku on nero nii voi vaikka laittaa sähköpostia minulle lotta.ruutiainen@gmail.com kiitos.

Päivä 20..

..Kuun sammumisesta.
Olotila: Hyvin ahdistunut, surullinen, voimaton
Aika: 21:27

Jotkut päivät on ihan okei, suurinosa vain hillitöntä hysteriaa ja kouristelua.
Minä kuolen tähän loppujen lopuksi, tämä tappaa minut henkisesti.
En osaa päästää tätä ulos, aivan kuin se ei edes haluaisi tulla. Mitä tahansa teenkin, se seuraa.
Yritän katsoa peiliin, mutta miten minä voin? Miten voin katsoa itseäni edes hetken syyttämättä, kritisoimatta, kun mieleni tekisi vain huutaa ja rikkoa kaikki, mitä saan käsiini.
No, ei siitä huolta, ei minulla varmaan olisi siihen edes voimia, ehkä joku naurettava heikko lyönti kohti lasia ja itkupotku seinään. S-ä-ä-l-i-t-t-ä-v-ä-ä.

Minä olen ruvennut keksimään itselleni tekosyitä, miksi en menisi kouluun, miksi en lähtisi paria tuntia aikaisemmin, ja olen huomannut lusmuilevani. Olen niin väsynyt ja riittämätön tunne itsestäni ei haluaisi helpottaa nukkumistani. Minä murskaannun.

Olen palasina, olen ollut aina, Kuu piti minut yhdessä voimakkaalla otteellaan, kontrollillaan jonka olen todennut itselleni hyväksi. Minä tarvitsen ihmisen, joka pitää minut aisoissa, minä tarvitsen hänet, joka jaksaa ymmärtää ja potkii minua ylöspäin. Minä tarvitsen jonkun, joka komentaa ja pitää minut tunteessa, että voin aina parantua.

Nyt minä en voi parantua. Se on fakta.

Tässä vaiheessa aion palata todellisuuteen:
Hyvästi Kuu.

21:38

Me aina, mutta ei koskaan

Oma elämä on niin turtaa nyt. Vähän väliä yrittää olla tosi iloinen, mutta ei kuitenkaan.
Onnea en taida tuntea vielä pitkään aikaan. En todellista.
Vaikka voin nähdä, jutella, kuulla, se ei ole todellakaan helpottavaa, eikä helppoa.
Sitä vain vääntelehtii tuskassa ja yrittää selviytyä parhaansa mukaan.

Ja olen kyllä vähän loukkaantunut tällä hetkellä muistakin syistä.
Harkitsen vakavasti Kahlittu vapaa siisti lutka tekstin poistamista koska en halua että ihmiset löytävät blogini hakusanoilla "lutka/lutkien blogi", "lutka kuopio" yms.. Pistää vähän vihaksi, kuitenkaan, kaikki jotka minut tietää en todellakaan ole lutka, sanan oikeassa tarkoituksessa ja arvottomuudessa. No arvottomuudessa pääsen kyllä aika lähelle.

Palatakseni aiempaan, en tiedä miten tässä käy. Olen melko varma että ei hyvin,
mutta en voi vielä tietää..