Kiipesin korkealle, tulin ryminällä alas

En ole ollut ylpeä itsestäni viime päivien aikana.
Kokoaikainen riitely poikaystävän kanssa on saanut minut turtumaan ja
en enää osaa olla empaattinen sellaisissa tilanteissa. En osaa/halua ymmärtää toista.
Sain käteeni puukon ja kyljet ovat taas auki. Samoin kuin kämmen.
Pelko ja ahdistus ajaa minua matalaksi enkä uskalla nostaa päätäni täältä.

Pääsin niin pitkälle, kiipesin niin korkealle.
Olen taas kokenut ruhjeet alastulossa.
Haluaisin niin kovasti olla terve, mutta en edes ole syönyt lääkkeitä kuukausiin.
Mitä vittua se sitten hyödyttää.

Ylihuomenna psykologille, istun taas tunnin siellä puhumatta mitään.
Ei se osaa kysyä kuin "Millainen olo?", "miten menee perheen kanssa?", "no millainen olo nyt on?"
Voisin taas "unohtaa" sen ja olla menemättä.

Ei merkkiäkään kuukautisista. Olenko taas raskaana?
Jippiaijei vittu että pyyhkii taas helvetin hyvin.

tämä on niin väärin

Sakset olivat jo kädessä.
Minä en saa ketään vakuuttumaan mistään tällä tavalla.

Mitä minä haluan täältä enää.

Self harm - Why does one do that?

Eksyin taas sivustoille, joissa käsitelläänitsensä vahingoittamista, ja aloin miettimään miksi minäkin?

Ehkä se johtuu siitä, kun ensin on polttanut ihoa niin sen jälkeen tulee se korventava tuska, joka sykäyttää kehoa aina kun siihen kosketaan. Se muistuttaa, että olen tehnyt väärin ja kärsin rangaistuksen.

Ehkä se johtuu siitä, kun ensin on viiltänyt useita viiltoja ja sitten tulee se kuumotus, kirvely ja kutina ja pienet pisarat pulppuavat ulos, sitä muistaa, että olen sanonut jotain väärin, tämä on rangaistukseni ja häpeäni.

Ehkä se johtuu siitä, kun on ensin on työntänyt neulan ihon alle ja työntänyt sen ulos kauempaa, sitä tuntee sen metallin ihon sisällä ja kuinka se vääntää kaikkea, minkä läpi se on mennyt. Silloin sitä tietää että on osatuttanut kaikkia lähellä olevia ja kärsii yksin tästä itsekeskeisyydestä.

Äh

Mä luovutan tän mun blogin ulkoasun kanssa. Jatkan sitä joskus myöhemmin.
En ole mikään valopää.

Nii joo..

Unohin kertoo tarinan tästä mun uudesta ulkoasusta eli tosiaan pitää vähän vielä säätää kunhan jaksan, tein artisteerin avulla, mutta kun en rahojani tuhlaa sellaseen sain kaupan päälle ton kivan "TrialTrialTrialTrial..." tekstin tonne kaikkialle. Eli heti kun jaksan niin vaihdan sen.

Silence

Ja nyt mulla ei taas ole mitään sanottavaa.

Koin taas eilen kovia kolahduksia parisuhteessani ja tekisi mieli hukuttautua alkoholiin.
En nyt sentään, nythän on maanantai. Osaan vielä käydä koulua normaalisti.

Haluaisin kirjoittaa, mutta olen taas aiheista loppu.
Voisin yrittää kehitellä jotain tämän päivän aikana.
Jos yrittäisin pitää kuitenkin tämän elävänä.

And here I crawl

Loppu vuosi, yhdeksättä luokkaa. Harmaassa, vaeltaen aurinkoni perässä.
Kesäloma oli rauhallisempi kuin edeltävä, mutta sain aikaan silti paljon tuhoa itsessäni aina kun join alkoholia.
Viimeisin viiltoni oli kun rikoin pullon ja viilsin käteni niin, että lihakset näkyivät melkein luuhun asti.
Sen jälkeen päätin lopettaa. Näin ei voinut enää jatkua, en halunnut enää aiheuttaa sitä huolta läheisilleni jotka kärsivät jo minun näkemisestäni kun olin tässä kunnossa.  Enää olisivat puuttuneet vain huumeet ja olisin ollut täydellisesti typerin ihminen kaikista.
Sitten en enää ole viiltänyt vaikka on ollut tilanteita missä se on ollut niin lähellä. Olen jo menossa parempaan suuntaan sen kannalta.

Taas kerran uusi koulu alkamassa, olin peloissani. Saisinko rauhan vai jatkuisiko kiusaaminen toiseenasteen koulutuksessakin?
Eikä se jatkunut, olen ollut hyvin tyytyväinen nykyiseen kouluuni.

Harmaa jatkui, ei vivahdetta sinistä, eikä myöskään lämpimiä värejä, vain harmaata.
Jossain tilanteissa rakkautta, mutta muuten vain tätä.

Sitten tipahdin takaisin rotkoon, en vajonnut vain tipahdin. Se oli lokakuuta ja pitkäaikainen suhteeni kolahti päin epäluuloa ja haaveita jostain muusta. Ei minun kohdallani, mutta suhteeseenhan tarvitaan kaksi?
Siitä tänne asti olen viettänyt pohjalla aikaani. Toivoen että aurinko ilmestyisi tänne, minun risukasaani, ettei se ohittaisi tätä, koska onhan auringolla muutakin tekemistä kuin helpottaa elämääni.

Tässä oli hieman syvempi tarina menneisyydestäni. Jos haluatte kuulla joltain aikaväliltä enemmän niin voi pyytää.
Kiitos,
ja hyvin kiitollisena

Lucy