The Great Seven

Okei, erään dokkarin aikana heräsi tämmöinen idea että, kirjoitan seitsemänä päivänä yhden kuolemansynnin päivää kohden, miten minä siihen olen langennut. Eli täysi typerä päähän pistos mutta aloitetaan sitten huvikseen, että on jotain kiinnostavaa postausta.

I'm down, 1 soul more to go

Mitä tänään?
Ei mitään, aamulla heräsin ahtaasta sängystä poikaystäväni vierestä, taas niskat jumissa.
Vietimme päivän aivan kahdestaan. Oli ihan mukava, tavallinen kalsaripäivä.
Ei mitään kummempia, pihallakin käytiin vain lenkittämässä koira.
Mutta sitten tuuli kävi ja lennätti enkelini pois..
Naurettavaahan tämä minun kaipuuni on, mutta minkäs mahdan.
Minulla on kokoajan tämä kauhea menettämisen pelko, että jään yksin. Sekin juontaa juurensa tuonne masennukseni alkuajoille jolloin menetin hyvät ystäväni monta kertaa.. parhaat ystäväni.
Nykyisin olen niin vihainen ja niin agressiivinen, että syytän kaikkea, kaikkia, itseäni, heitä.
Mutta se ei vie minua minnekään. Ei se koskaan ole vienyt.

Tunnen vieläkin syyllisyyttä ja masennusta mitä tein sille pienelle olennolle itsessäni..
Tein väärin ja kadun sitä. Tapoin sen itse, en lääkkeillä, vaan elämäntavoilla.
Olenko julma?, Vääränlainen?
Mikä minä oikein olen..

Kuopio-Tampere-Kuopio

Niin, elikkäs tänään sitten vaatetus- ja tekstiilipuolen luokkien kanssa käytiin Tampereen Kädentaitoien messuilla, muutapa ei sitten tähän päivään ole mahtunutkaan.
Aamulla lähdettiin bussilla n. varttia vailla seitsemän ajelee Tamperetta kohti ja matkaan mahtui ennen sitä yksi tauko.

Itse messut olivat minulle sekä yhtä ahdistusta, että ihastusta.
Väen paljous, hapen puute ja kauhea päänsärky olivat miinuksena puskemassa päälle, mutta kaiken tavaran paljous, ihanat villaiset neuleet ja huopatuotteet sekä monet muut Suomalaiset käsiteollisuuden tuotteet vetivät pään pyörälle.
Kauhean kallista oli, mutta tarttui mukaan oma ensirakkaus, karvalakki.
Sain siitä riivittyä 3 e hintaa alemmaksi eli hatun ostin 26 eurolla.
Minkäs sille voi jos palelevia korviansa myöten rakastuu. Hatun ulkopuoli on 100% Polyamidia ja TEKOturkista, en ikinä voisi oikeata pitää.. sisäpuoli sitten on 100% Polyesteriä.


Tulo Kuopioon olikin sitten yhtäö helvettiä. Kun oltiin se n 5 tuntia messuilla rampattu ja katsottu Suomen kädentaitojen muotinäytös, sekä Design muotinäytös, olikin sitten samanlainen reissu kotia päin. Yleensä se on kaikille se helpompi matka, mutta minulle tulomatkat ovat aina yhtä kauheita ja pitkiä kuin helvetin ikuisuus.
No perille pääsin.

Ei minulla tässä sitten mitään muuta olekaan.

Hei ja hyvää yotä kuu

Jos mä panostaisin nyt tähän blogiin.
Vaikka ei tätä moni luekaan, mut en saa kai lopettaa tätä....

Mut toisaalta... Miks kukaan haluais kuulla mun masennuksesta?
Sillä ajattelin lisätä vähän sisältöä tänne, elikkäs niin kauan kuin opiskelen tätä vaatetusalaa yritän pinnistellä vähän postaamaan sieltäkin.
Töitä ja portfolioita voisin laittaa tänne jos ketään nyt ylipäätänsä kiinnostaisi.

Ja koska kirjoitan, voisin tunkea tänne kirjoituksianikin. Tosin, niitä nyt ei kukaan lue kuitenkaan.
Mutta hyvä on yritys ja tästä eteenpäin.
Tai ylöspäin, ainakin yritän....

----

Tuon pienen informaation jälkeen voisin taas tehdä tätä normi shittiä, eli valittaa kaikesta.

No ei mua nyt valituta, on oikeestaan ollu ihan kiva päivä.
Koulussa tosin taas katkeili verisuonia päästä kun raivostutti ihmisluonto, mutta sitten kaverille ja pieni naukku tuli maistettua Kumkvattilikööriä.
Illemmasta turha reissu Kotkankalliolle, koska huolimaton kun olen en ollut tarkistanut sähköpostia jossa kerrottiin että laulutunti olikin peruttu. Ei se mitää, ainahan mä oon ollu tämmönen töppäilijä.
Nyt matka jatkuis sitten poikaystävälle. Jos siellä tulisi jotain rakentavaa keksittyä..

Kulmat kurtussa

Olen niin ärsyyntynyt!
Miten sinä et voi huomata totuutta itsestäsi,
olet pelkää pieni PASKA tässä maailmankaikkeudessa,
sinä et ole mitään suurta sinulla vaan sattuu olemaan helvetin hyvä itsetuntemus ja vääristynyt kuva tästä kaikesta, mutta sinä et ole MITÄÄN!
Jopa minäkin olen sinua enemmän.
Olet vain yksi helvetinmoinen ämmä.

Kiitos.

Caution! Floors are wet, been crying..

En ole vielä rämpinyt lähellekääm läpi yötä,
pimeys jatkuu kuin monien satojen kilometrien mittainen tunneli.
Osaan sanoa kohteliaasti kiitos, mutta kukaan ei kuule kun itken yksin.
Mutta...
tie on välillä, hetkittäin kevyempi,
Koska ei mikään voi viedä sinua minulta.
Ei mikään.
Mutta sinä satutat, kovinkin.
Siksi itken lattialle lammikot, en ymmärrä miksi olet vakuuttunut valehtelustani.
Mutta kuitenkin, rakasta ja tarvitse minua.
Älä lähde.

melkein siellä

emotionaalisesti vammainen