Kuu ja aurinko

Pari päivää taas tullut vietettyä aivan rotkon pohjalla.
En enää jaksa tätä jatkuvaa epäilyä ja mustasukkaisuutta, joka repii koko elämäni. Jaksamiseni.
Tänään kävin psykologilla, joka tapansa mukaan jauhoi tunnin täyttä hevonpaskaa erilaisista menetelmistä miten hallita surua. Ei se minua auta.
En mennyt edes kouluun. En ole kertonut äidille, että olen unohtanut ottaa lääkkeet varmaan kahden kuukauden ajalta. Ne vain unohtuvat. Tosin.. en ole huomannut mitään erilaista voinnissani.

Huomenna pakko mennä kouluun. Ja lauantaina olen sopinut ja luvannut itselleni, että juon perskännit. On välillä ihan hyvä vaan olla. Olla, juoda ja oksentaa paha veri ulos.