dissosia, psykoosi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

Päättäisivät jo mikä minua vaivaa.
Olen niin yksin tämän kehon kanssa, olen niin yksin mielessäni, pelkään pimeyttä, aikaa jolloin en voi ajatella.

Tarvitsen salasanan, tunnuksen, jonkin, jolla pääsen käsiksi muistoihini.
Kaikki on kuin yhtä suurta palapeliä elämässäni.
Jotkin palat lieneevät hävinneet, en ole löytänyt niitä.

Miten sanoisin kenellekkään, että kehossani, sen sisällä tapahtuu jotain. Jokin muuttuu, jotain tulee lisää... Jokin vähenee.
Minua hieman pelottaa.

Yritin eilen pitää hauskaa. En pystynyt ja tunsin sen hiipivän kehooni. Se pakottaa minua. Se käskee tekemään kauheita asioita. Eikä se halua auttaa.
Se poltti käteni sytkärillä.
Paha olla.