Minäkin olen ihminen

Anteeksi vain, te nenäkkäät pienet kärpäsenpaskat, jotka puhutte meistä halveksuen. Me jotka sairastamme masennusta, syömishäiriöitä sun muita, mekin joudumme sairaalaan syystä, mekin olemme IHMISIÄ.

Älkää te äpärät tulko valittamaan että me kulutetaan teidän veroja, siksi että olemme sairaalassa, ja että viemme syöpäpotilaiden paikat sieltä, meilläkin on sairaus ja mekin tarvitsemme yhtä paljon hoitoa!

Anteeksi tämä vuodatus mutta kun VITUTTAA.

dissosia, psykoosi ja kaksisuuntainen mielialahäiriö

Päättäisivät jo mikä minua vaivaa.
Olen niin yksin tämän kehon kanssa, olen niin yksin mielessäni, pelkään pimeyttä, aikaa jolloin en voi ajatella.

Tarvitsen salasanan, tunnuksen, jonkin, jolla pääsen käsiksi muistoihini.
Kaikki on kuin yhtä suurta palapeliä elämässäni.
Jotkin palat lieneevät hävinneet, en ole löytänyt niitä.

Miten sanoisin kenellekkään, että kehossani, sen sisällä tapahtuu jotain. Jokin muuttuu, jotain tulee lisää... Jokin vähenee.
Minua hieman pelottaa.

Yritin eilen pitää hauskaa. En pystynyt ja tunsin sen hiipivän kehooni. Se pakottaa minua. Se käskee tekemään kauheita asioita. Eikä se halua auttaa.
Se poltti käteni sytkärillä.
Paha olla.

Isä

"Sä oot vahva, mä tiedän sen."

Kahlittu vapaa siisti lutka

En osaa enää puhua. En kenellekään, pelkään heidän arvostelevan, satuttavan minua.
En ole pitkään aikaan puhunut asioistani perheelleni, en äidille. En osaa puhua psykologeille, en tunnu saavani heihin yhteyttä. Lopetin puhumisen poikaystävälleni, sillä minusta tuntuu, että hän ei jaksa sitä valitusta. Tuntuu kuin kaikki pilkkaisivat.

"Sinä olet tyypillinen nainen"

En, en minä ole. Olen se jota ei vain voi kutsua pelkästään naiseksi. Olen jotain aivan muuta, jotain jota voi runnoa, ruhjoa, halata, suudella, purra, repiä, raapia, ja käyttää. Jotain jota ei voi pilata rivoudella. Eihän jo valmiiksi syntistä voi liata?


En osaa nimetä itseäni.
Olen liian sairas.

Wonderland, please come back.

Huomenna odottaa tikkejen poisto.
Luoja, olen tyhmä.
Olen se ihminen, joka hakee huomiota, apua ja rakkautta satuttamalla itseään, ja siten ympärillä olevia.
Se ihminen joka saa kaikki pelkäämään.
Se ihminen, joka syyttää itseään, mutta salaisesti mielessään.. Hän syyttää muita.

hän

"Mee sit kotiin, en enää jaksa tuota."

Miten pahalta tuntuukaan kun N (poikaystävä) puhuu minulle noin.
Tiedän että olen ansainnut sen, mutta en vain ymmärrä miksi. Mitä olen tehnyt?

En kai osaa

Eilen illalla, N sanoi minulle kierittyäni itsesäälissä ja itkettyä sitä kun en saa rakkautta, että en voi puhua mistään, ilman että liitän siihen ongelmiani, menneisyyttäni, sairauttani.

Olen kai marttyyri.