Kuka minä olen nyt

Pieni postaus tämän hetken tunnelmista ja siitä kuka minä nyt olen.

Olen ensimmäisen vuoden vaatetusalanopiskelija ja siis 16 vuotias.
Asun vanhempieni, isoveljen ja koiran kanssa Kuopiossa. Minulla on oma huone jota en saa siivottua.
Rakastan laulamista ja musiikkia, koska sillä voi selittää niin monta asiaa ymmärrettävästi.
Olen menossa harmaassa maailmassani ja olen taas rysähtänyt alas, mutta haluan nousta,
ja tulen nousemaan.
Minulla on ainakin yksi maailman luotettavin ystävä ja myös poikaystävä jota rakastan koko sydämestäni.

Falamandus Once Upon A Kick, eli meidän Dientje (kuva syksyltä)

Harrastan siis laulamista ja nyt olen innostunut (!) tästä koirailusta, eli harrastan näyttelyitä ja agilityä.
EN ole koskaan pitänyt liikunnasta, mutta tätä kautta pystyn pysymään edes kerrankin kunnossa.

Elämäntapani ovat huonot, ryyppään aika paljon ja tupakoin sitäkin enemmän.
Tarkoitus olisi vähentää kumpaakin ja tähän mennessä voin sanoa, että olen onnistunut molemmissa.

Tällä hetkellä, kun kirjoitat tätä, minulla on oikeastaan aika hyvä olo, vietin todella mukavan illan poikaystävän seurassa, yritimme pelata taru sormusten herraan liittyvää lautapeliä joka oli ilmeisesti suunnattu lapsille, mutta oikeasti se oli pirun vaikea ymmärtää. Huomenna uusinta yritys.

Nyt yritän vain stressata mahdollisimman vähän, mutta edessä olis se testin osto.. Ei huvittaisi yhtään, mutta parempi nyt jos joutuu ruveta taas toimenpiteisiin.
Miten voinkaan olla näin huolimaton.

Hyvää yötä toivottaa Lucy

Elämäni kevät

• olet sosiaalinen
• sinulla on kavereita
• sinulla on rakastavat vanhemmat
• sinulla on poikaystävä
• käyttäydyt energisesti ja iloisesti

Et sinä VOI olla masentunut, et sinä Voi olla surullinen.

Kyllä minä olen sosiaalinen, en halua että suljen itseni nurkkaan mieleni ulkopuolella, koska niin vain ei tämä maailma pyöri.

Kyllä minulla on kavereita, miksei olisi? Ei minua kaikki vihaa, ei minun tarvitse itkeä vessassa yksin, jos minulla on mahdollisuus pyrkiä eteempäin.

Kyllä minulla on rakastavat ja huolehtivat vanhemmat, eikö mieleni siis voi kärsiä jos minulla ei ole alkkis vanhemmat jotka pieksevät minua kokoajan?

Kyllä minulla on poikaystävä joka rakastaa minua, miksei olisi jos minulla on rahkeita antaa sympatiaa muille ihmisille?

Kyllä minä pidän yllä tätä energiaa ja iloisuutta, koska ei kanssaihmisten ole pakko kärsiä ja ahdistua MINUN käytöksestäni, ja minun ei ole pakko jakaa tätä kaikkea muille.

Minä olen tempperamenttinen ja olen ollut hyvin lukittuna sisälleni, kuten vieläkin.

Minä tunnen sisälläni ahdistusta ja tuskallisuutta, minä saan kohtauksia, mutta toki ei, ei en todellakaan voi olla masentunut koska minullahan on niin helvetin hyvä olla muuten!

Kukaan ei voi tietää miltä toisesta tuntuu sisältä päin, kukaan ei voi taydellisesti arvioida toista käytöksen perusteella. 

Ja minä en ole täällä surkuttelemassa sitä mitenkä kaikki on niin pahaa minulle ja että elämä on niin arvotonta ja, että minulla on niin huono paska elämä itselläni, että haluan tappaa itseni kaikilla tavoilla, koska en ansaitse sitä ja olen niin itsekäs ja kieroutunut lumppu.

Minä HALUAN parantua, mutta se on niin pirun vaikeaa, kun on kokenut niin paljon sitä mitä ihminen voi tehdä muille ja itselleen.

Kiitos teille jotka jaksavat ymmärtää minua niinkuin olen.

Lucy

Kiipesin korkealle, tulin ryminällä alas

En ole ollut ylpeä itsestäni viime päivien aikana.
Kokoaikainen riitely poikaystävän kanssa on saanut minut turtumaan ja
en enää osaa olla empaattinen sellaisissa tilanteissa. En osaa/halua ymmärtää toista.
Sain käteeni puukon ja kyljet ovat taas auki. Samoin kuin kämmen.
Pelko ja ahdistus ajaa minua matalaksi enkä uskalla nostaa päätäni täältä.

Pääsin niin pitkälle, kiipesin niin korkealle.
Olen taas kokenut ruhjeet alastulossa.
Haluaisin niin kovasti olla terve, mutta en edes ole syönyt lääkkeitä kuukausiin.
Mitä vittua se sitten hyödyttää.

Ylihuomenna psykologille, istun taas tunnin siellä puhumatta mitään.
Ei se osaa kysyä kuin "Millainen olo?", "miten menee perheen kanssa?", "no millainen olo nyt on?"
Voisin taas "unohtaa" sen ja olla menemättä.

Ei merkkiäkään kuukautisista. Olenko taas raskaana?
Jippiaijei vittu että pyyhkii taas helvetin hyvin.

tämä on niin väärin

Sakset olivat jo kädessä.
Minä en saa ketään vakuuttumaan mistään tällä tavalla.

Mitä minä haluan täältä enää.

Self harm - Why does one do that?

Eksyin taas sivustoille, joissa käsitelläänitsensä vahingoittamista, ja aloin miettimään miksi minäkin?

Ehkä se johtuu siitä, kun ensin on polttanut ihoa niin sen jälkeen tulee se korventava tuska, joka sykäyttää kehoa aina kun siihen kosketaan. Se muistuttaa, että olen tehnyt väärin ja kärsin rangaistuksen.

Ehkä se johtuu siitä, kun ensin on viiltänyt useita viiltoja ja sitten tulee se kuumotus, kirvely ja kutina ja pienet pisarat pulppuavat ulos, sitä muistaa, että olen sanonut jotain väärin, tämä on rangaistukseni ja häpeäni.

Ehkä se johtuu siitä, kun on ensin on työntänyt neulan ihon alle ja työntänyt sen ulos kauempaa, sitä tuntee sen metallin ihon sisällä ja kuinka se vääntää kaikkea, minkä läpi se on mennyt. Silloin sitä tietää että on osatuttanut kaikkia lähellä olevia ja kärsii yksin tästä itsekeskeisyydestä.

Äh

Mä luovutan tän mun blogin ulkoasun kanssa. Jatkan sitä joskus myöhemmin.
En ole mikään valopää.

Nii joo..

Unohin kertoo tarinan tästä mun uudesta ulkoasusta eli tosiaan pitää vähän vielä säätää kunhan jaksan, tein artisteerin avulla, mutta kun en rahojani tuhlaa sellaseen sain kaupan päälle ton kivan "TrialTrialTrialTrial..." tekstin tonne kaikkialle. Eli heti kun jaksan niin vaihdan sen.