Seven Deadly Sins - Envy

Kateus

Olen ihminen, joka ei ilmoita kateuttaan puhumalla paskaa, vaan puhumalla itse asiasta, en välttämättä ihmisestä. Ja kuten kaikki kateus, se tulee katkerana ja suolaisena ulos suusta kuin suusta niin minullakin. Olen hyvin katkera ja suolainen, kateus kuuluu huomattavasti omaan elämääni, koska en oikein osaa olla tyytyväinen itseeni ja tekemisiini.
Yksi pahin kateuden piirteistäni on mustasukkaisuus , alennan itseäni huonommaksi ja katson muita naisia itseni yllä. Haluan satuttaa mustasukkaisuudellani ja kerjätä paremmuuden tunnetta säälistä. Itsekästä? Se onkin jo toinen synti.

Kateus on mielentila, joka merkitsee yleensä toisen paremmuuden, menestyksen tai muun sellaisen aiheuttamaa vihan, alemmuuden, mitättömyyden, huonommuuden, kykenemättömyyden, syyllisyyden tai harminsekaisen pahansuopeuden tunnetta.

Jonkun tosi vanhan määritelmän mukaan on vain kahdenlaista kateutta, joko amerikkalaista tai venäläistä (alunperin irlantilaista). Amerikkalainen yrittää verinahoin saavuttaa rikkaan elintason taas, kun venäläinen(irlantilainen) tuhoaa rikasta varallisuutta. Mutta, poistaako kumpikaan kateutta? Ei tietenkään. Kilpailu tuo kateutta.

Kun syntiset mässäilijät joutuvat makaamaan Circle 3 paskassa ja kylmässä tihkusateessa kolmipäisen koiran vahdittavana, Kateelliset joutuvat elämään rajoillaan jäisessä vedessä Leviathanin valvovan silmän alla. Päätelmien mukaan jäinen vesi jäähdyttää palavan halun siihen, mitä toisella on.

Seven Deadly Sins - Gluttony

Ylensyönti, mässäily

No lähdetään siitä peruskohdasta, että itsehän olen kauhea juoppo. Kyllä alkoholi maistuu ja alas menee yleensä suurinakin määrinä, että se jo riittää minun tuomitsemisen 'helvettiin'.
Mutta ylensyöntihän on ristiriidassa syntinä, koska jos ei halua tehdä syntiä, ruuasta ei saa nauttia raamatun mukaan, joten käytännössä puhtoisuus on mahdotonta ellei rupea ns. pyhäksi anorektikoksi, kuten kuuluma tuolla historiassa on ollut parikin, eli naisia jotka ovat kieltäytyneet ruuasta, jotta voisivat omistautua jumalalle.
Omasta puolestani olen taas loukannut varmaan kaikkia jumalia tällä minun ruokarituaali tavoilla, joskus en syö, joskus ahmin, toisinaan oksennan ja muutoin vaan löhötän ähkyssä. Mutta se mistä minut pitäisi tuomita on se viina.

Sitten siinä dokkarissa kerrottiin sellanen tarina, että mies teki diilin paholaisen kanssa ja paholainen vasta palkaksi sitten käski häntä sortumaan raiskaukseen, murhaan tai mässäilyyn. No mies sitten valitsi mässäilyn koska muutenkin juopotteli aikalailla ja ajatteli, että sillähän pääsee helpolla. No viina päissään illalla sitten mies harppoi huoneeseensa nukkumaan, mutta päätyikin väärään huoneeseen, missä nukkui nanen, hänen äitinsä. Juovuksissaan mies otti väkisin naisen (joo, oman äitinsä) ja sitten hänen isänsä ryntäsi toisesta huoneesta vaimonsa avuksi, jolloin humaltunut mies tulistui ja murhasi isänsä. Näin ollen, lopputulokseen päädyttiin, että mässäily on kuitenkin pahin kuolemansynti, koska se johtaa helposti muihin synteihin. Mies siis teki huonon diilin, mässäili, sortui insestiin, raiskaukseen ja murhaan.

No ei tästä sit sen enempää minulla.

Ja näitähän saa sitten kommentoidakin.

The Great Seven

Okei, erään dokkarin aikana heräsi tämmöinen idea että, kirjoitan seitsemänä päivänä yhden kuolemansynnin päivää kohden, miten minä siihen olen langennut. Eli täysi typerä päähän pistos mutta aloitetaan sitten huvikseen, että on jotain kiinnostavaa postausta.

I'm down, 1 soul more to go

Mitä tänään?
Ei mitään, aamulla heräsin ahtaasta sängystä poikaystäväni vierestä, taas niskat jumissa.
Vietimme päivän aivan kahdestaan. Oli ihan mukava, tavallinen kalsaripäivä.
Ei mitään kummempia, pihallakin käytiin vain lenkittämässä koira.
Mutta sitten tuuli kävi ja lennätti enkelini pois..
Naurettavaahan tämä minun kaipuuni on, mutta minkäs mahdan.
Minulla on kokoajan tämä kauhea menettämisen pelko, että jään yksin. Sekin juontaa juurensa tuonne masennukseni alkuajoille jolloin menetin hyvät ystäväni monta kertaa.. parhaat ystäväni.
Nykyisin olen niin vihainen ja niin agressiivinen, että syytän kaikkea, kaikkia, itseäni, heitä.
Mutta se ei vie minua minnekään. Ei se koskaan ole vienyt.

Tunnen vieläkin syyllisyyttä ja masennusta mitä tein sille pienelle olennolle itsessäni..
Tein väärin ja kadun sitä. Tapoin sen itse, en lääkkeillä, vaan elämäntavoilla.
Olenko julma?, Vääränlainen?
Mikä minä oikein olen..

Kuopio-Tampere-Kuopio

Niin, elikkäs tänään sitten vaatetus- ja tekstiilipuolen luokkien kanssa käytiin Tampereen Kädentaitoien messuilla, muutapa ei sitten tähän päivään ole mahtunutkaan.
Aamulla lähdettiin bussilla n. varttia vailla seitsemän ajelee Tamperetta kohti ja matkaan mahtui ennen sitä yksi tauko.

Itse messut olivat minulle sekä yhtä ahdistusta, että ihastusta.
Väen paljous, hapen puute ja kauhea päänsärky olivat miinuksena puskemassa päälle, mutta kaiken tavaran paljous, ihanat villaiset neuleet ja huopatuotteet sekä monet muut Suomalaiset käsiteollisuuden tuotteet vetivät pään pyörälle.
Kauhean kallista oli, mutta tarttui mukaan oma ensirakkaus, karvalakki.
Sain siitä riivittyä 3 e hintaa alemmaksi eli hatun ostin 26 eurolla.
Minkäs sille voi jos palelevia korviansa myöten rakastuu. Hatun ulkopuoli on 100% Polyamidia ja TEKOturkista, en ikinä voisi oikeata pitää.. sisäpuoli sitten on 100% Polyesteriä.


Tulo Kuopioon olikin sitten yhtäö helvettiä. Kun oltiin se n 5 tuntia messuilla rampattu ja katsottu Suomen kädentaitojen muotinäytös, sekä Design muotinäytös, olikin sitten samanlainen reissu kotia päin. Yleensä se on kaikille se helpompi matka, mutta minulle tulomatkat ovat aina yhtä kauheita ja pitkiä kuin helvetin ikuisuus.
No perille pääsin.

Ei minulla tässä sitten mitään muuta olekaan.

Hei ja hyvää yotä kuu

Jos mä panostaisin nyt tähän blogiin.
Vaikka ei tätä moni luekaan, mut en saa kai lopettaa tätä....

Mut toisaalta... Miks kukaan haluais kuulla mun masennuksesta?
Sillä ajattelin lisätä vähän sisältöä tänne, elikkäs niin kauan kuin opiskelen tätä vaatetusalaa yritän pinnistellä vähän postaamaan sieltäkin.
Töitä ja portfolioita voisin laittaa tänne jos ketään nyt ylipäätänsä kiinnostaisi.

Ja koska kirjoitan, voisin tunkea tänne kirjoituksianikin. Tosin, niitä nyt ei kukaan lue kuitenkaan.
Mutta hyvä on yritys ja tästä eteenpäin.
Tai ylöspäin, ainakin yritän....

----

Tuon pienen informaation jälkeen voisin taas tehdä tätä normi shittiä, eli valittaa kaikesta.

No ei mua nyt valituta, on oikeestaan ollu ihan kiva päivä.
Koulussa tosin taas katkeili verisuonia päästä kun raivostutti ihmisluonto, mutta sitten kaverille ja pieni naukku tuli maistettua Kumkvattilikööriä.
Illemmasta turha reissu Kotkankalliolle, koska huolimaton kun olen en ollut tarkistanut sähköpostia jossa kerrottiin että laulutunti olikin peruttu. Ei se mitää, ainahan mä oon ollu tämmönen töppäilijä.
Nyt matka jatkuis sitten poikaystävälle. Jos siellä tulisi jotain rakentavaa keksittyä..

Kulmat kurtussa

Olen niin ärsyyntynyt!
Miten sinä et voi huomata totuutta itsestäsi,
olet pelkää pieni PASKA tässä maailmankaikkeudessa,
sinä et ole mitään suurta sinulla vaan sattuu olemaan helvetin hyvä itsetuntemus ja vääristynyt kuva tästä kaikesta, mutta sinä et ole MITÄÄN!
Jopa minäkin olen sinua enemmän.
Olet vain yksi helvetinmoinen ämmä.

Kiitos.