ruokaista

Hassua, kaikki ihmiset aina sanovat minun olevan niin iloinen ja energinen kaikkialla, en kai sitten näytä itseäni kokonaan.

Olen nykyisin hyvin herkkä. Tulen kaikista pienimmistäkin asioista surulliseksi.
Kaikki on vain nykyisin niin suurta minulle. Olen taas niin yksikseni, tuntuu että minulla ei olisi ketään joka olisi täällä. Ymmärtäisi minua.

Syön hieman paremmin taas. Koulujen alettua olen unohtanut kaiken rutiinin, syön yltiöpäisesti. Keho haluaisi minun vain jatkavan tätä, aivoni ja mieleni taas huutavat tuskasta ''Olet lihava!''
Ei, minä en ole, kyllä, valitettavasti minä olen.
Ajattelin aloittaa syyskuun alusta kahvilla. Vain kahvia ja tupakkaa. Muuta en tarvitse. Ehkä vain vähän ruokaa, mutta ei turvaruokaa. Sitä en saa oksennettua.
Vihaan sitä, vihaan hiusten roikkumista yltäpäältä limassa. Olenko silloin kaunis?
En minä ole. Kyllä, minä olen.