sanat

Auttaisi joku.
Olisinpa emotionaalisesti vammainen.
Edes hetken, niin ei tarvitsisi pillittää kuin pieni lapsi.
Olisinpa henkisesti vahva.
Edes päivän, niin ei tarvitsisi pelätä kertomista.
Olisipa joku, joka ymmärtäisi miksi olen sairas.
Olisipa joku, joka ei syyttäisi minua pahoista asioista joita olen itselleni aiheuttanut.
Joku joka ymmärtäisi että minä olen sairas.

tavallinen tyttö

Tänään aiemmin, tunsin itseni loistavaksi. Kauniiksi ja laihaksi.
Nyt tunnen itseni vain tyhmäksi.

Miten voisin olla kaunis kun taittelen ruokani lautaselta talouspaperin väliin perunasalaatista lähtien ja työnnän roskiksen pohjalle?
Miten voin olla loistava kun kädessäni nauraa ivallisesti 5 sentin tikattu haava, jonka ympäriltä iho on alkanut kellertää ja paikoin muuttunut violetiksi?

Olen vain tyhmä. Lapsellinen mieleltään, luulen olevani jo aikuinen, mutta kaukana siitä, jos olen naiivi.

Olen vain tyhmä.

lihava

Miksi minä näen mahani?

paniikki

Mietin vain, miten hauras kehoni kestää tämän?
Paineen ja stressin.
Loputtomat terät, iskut ja riuduttamiset.
Syömisorgiat ja paaston.
Rankaisun.

He itkisivät, näkisivät kuolevan olennon.

Haluan itseni takaisin sisälleni.

Infected Mushroom - Heavyweight

Ihmisten täytyy tappaa ollakseen ihmisiä?
Ei me olla sivistyneitä.

Valheita.

Unbeautiful

Jo nyt, kaikki toivo on laskenut.

Minun pitäisi olla vahva.
Olen hyvin hauras, heikko.

Taistelenko edes?

Minun pitäsi tietää.
Mutta enhän minä ymmärrä.

En vain ymmärrä.

Kunnianhimo

Tänään, vain hetki sitten tunsin kunnianhimoa.
Se antoi minulle toivoa tulevasta, että minulle löytyisikin onnellinen loppu.
Se tuntui niin hyvältä, ajatella että minusta olisikin johonkin, minua tarvittaisiin ja pystyisin saavittamaan jotain.
Ei tarvitsisi velloa itsesäälissä.
Ei tarvitsisi katsoa muita kadehtien.

Olen tällä hetkellä onnellinen.

Today I'm over 7 stone

Kontrolli.
Hallitseva piirre minussa, joka ei päästä irti. Kaiken täytyy olla käsissäni, tai muuten luovutan. Ei, en luovuta, vaadin kaiken itselleni raivolla.
Tosin, nykyisin olen alkanut luovuttaa.

Numerot vain pyörivät nykyisin päässäni.

Kumma kuinka lihallinen olento voikin nollautua, kadota. Olen aina ollut heikko, en kestä sanoja, tekoja, en yhtään kritiikkiä.
Se vain tekee minun hauraudestani näkyvän.

Toivottavasti kukaan ei koskaan huomaa sitä tarkemmin.

Undoing

My WASP in a jar

My invisible friend;..

Oon aina ollu laiha. En luiseva mutta hoikka. Pienenä pystyin syömään mitä tahansa ja kuinka paljon huvitti, mutta en lihonut kilon kiloa, paitsi, kun aloin venymään pituutta.
EN ole koskaan ollut urheilija, en pidä liikunnasta, mutta olen vain laihtunut ja laihtunut koko ajan. Minun mahani täyttyy pienestä annoksesta, aivoni tarvitsevat tupakkaa ja elämäntapani ovat muutenkin huonot. Siksi ruumiini ei kestä.
Sitten tulin raskaaksi. Huomasin mahani kansvavan, ja tunsin paniikin ensimmäistä kertaa. Olin lihonut.! Yritin saada sitä pientä kumpua pois, jättämällä ruokia väliin, mutta ei tulosta. Sain vasta myöhemmin tiedoksi olevani 3kuulla raskaana. Jätin ruokia silti pois.
Keskenmeno..
Pala minua oli kuollut.
Aloin jättää taas ruokia pois.
Enemmän.
Masennuin syvemmin kuin ennen.
Olin tappanut lapseni.
Olen mielestäni lihava.
Mutta en sano sitä ääneen.
Koska haluan olla terve.

Sairas, lihava, masentunut

Olen vankina tässä kehossa. En tunne sitä enää.
Se on muuttunut, vaihtunut johonkin pelottavaan, kieroutuneeseen.
Olen romahtanut.

Ajatukset, ne tappavat kaikkea, mitä näen mielikuvituksessani.

Hiljainen kieltämiseni; En ole sairas.

Minä olen sairas, koko kehoni on sairas, mieltä ja psyykeäni säästämättä.

Minä sanon sen nyt, olen sairas.

Wonderland pt.2

Taas näen niitä unia. Niitä hyviä unia Ihmemaasta.
"Juon teetä vain ystävieni kanssa"

Se on niin ihana paikka, ei haluaisi herätä tähän todellisuuteen. Kaikki on hyvin, elämä on ruusuilla tanssimista, ja ympärillämme kaikki kukoistaa.

Sitten minut pakotetaan avaamaan silmät.

Menetän otettani tähän kaikkeen, joku päivä kaikki on hyvin, joku hetki kaikki vain romahtaa. Peruskallioni halkeaa kahtia ja tipun takaisin rotkoon.

Toivoisin nukkuvani pitkään. Olemaan Ihmemaassani.

Juomaan teetä ystävieni kanssa.

Wonderland

Oon alkanut näkemään taas mukavampia unia.
Ne on minun Ihmemaasta, missä on kaikki minun ystäväni.
Myös ystävät joita ei ole olemassa.
Näin viimeyönä unta että juttelin siellä lapsuuden pehmoleluni kanssa,
ei se ollut mitään kummallista, mutta sain taas avattua psyykeni takkuja.
Osaan nyt hahmottaa lapsuuteni uudestaan.

Olen oman elämäni Alice, ja olen tuhonnut oman Ihmemaani.
Siksi seison tässä.